Oon ihastunut. 

Oon ihastunut niin, että illalla on kurja mennä yksin nukkumaan, kun haluaisi vain päästä hänen kainaloon.

Hän ei ole mitään sellaista, mitä olin ajatellut mun elämäni miehen olevan. 

Hän sanoi tänä aamuna, että haluaa nähdä ASAP. Silti pelottaa niin kauheasti, että niin ei käy kuitenkaan. Että taas kerran mä joudun pettymään. Taas kerran mulle valehdellaan päin naamaa. Käytetään mun hyväuskoisuutta ja luottamusta väärin. 

Oon laittanut hänet henkisesti tosi koville jo nyt. Oon miettiny, onko se ollut liikaa. Oon itkenyt. Oon kertonut, että pelottaa. Oon kertonut, että annan vaa harvojen ihmisten tulla enää mun lähelle. 

Häntäkin pelottaa. Mun mielestä ihan naurettavat asiat, mutta kuitenkin. Häntä pelottaa, ettei hän ole yhtä hyvä tai parempi ku mun ex-mies. Olin vähän puulla päähän lyöty tästä faktasta, kun en edes kauheasti siinä vaiheessa ollut kertonut ko. ihmisestä. Sanoin, että mä haluan jotain ihan muuta. Jonkun, joka ei jätä mua niissä pahimmissa tilanteissa yksin. Millään muulla ei oikeastaan ole väliä.