Oon saanu särkyä
ja sattuu yhä
Näen itseni noissa tavaroissa jotka otit oikeudekses rikkoa, joo
mulla on ne vielä
Oon menny eteenpäin paljon taaksein jättäen
En kanna kaunaa enkä piiloudu jos sut jossain nään, joo
mut toivon etten nää
Valisen mun reitit niin että mentäis ristiin
En astu sun kotikadulle ollenkaan
sen jätän rauhaan
Joo-o, sun katu on sun mut on loput kaupungista mun
Kun eromme aiheutti valtataistelun, mun mielessä ainakin
Taidan olla hullu, täysi sekopää
mut mun reviirille ei kantsi enää tulla näyttäytymään
Uutta vanhan päälle jotta vanha ei hengitä
Uusi piiri ympärille ettei menneisyys määritä
Alle uusi asunto, freesi startti kato
on tässä kohtaa ainut vaihtoehto
Mun tarvii päästä yli tän
mut suhun törmään kun katuu ylitän
Joo-o, sun katu on sun mut on loput kaupungista mun
Kun eromme aiheutti valtataistelun, mun mielessä ainakin
Taidan olla täysi sekopää
Mut mun reviirille ei mahdu yhtäkään hulluu enempää
Minä riitän
Mulle minä riitän

Tapasin tasan kaksi viikkoa sitten miehen, jonka kanssa heti alusta asti synkkasi tosi hyvin ja synkkaa edelleen. Jonka kanssa on ensitreffeiltä asti suunniteltu yhteistä tulevaisuutta. Jonka kanssa on nähty tosi tiiviisti viime viikot. Nauraskelin jo, että käyköhän tässä niin, että mä asunkin ennen eksääni jonkun kanssa yhdessä. Hyvin mahdollista.. 

Hän on samalla alalla. Hän on kotoisin samalta seudulta. Hänkin haluaa muuttaa Helsinkiin. Hänkin on opinnoissaan ihan loppusuoralla. Kaikki natsaa. Toivottaa keskellä yötä kännissäkin mulle pusuja ja koirille rapsutuksia. Tykkää koirista. Haluaa koko paketin eikä vaa mua. On todella komea. Tykätään toisistamme tosi paljon.  On niin paljon ns. omaakin elämää, että saadaan järjestellä aikalailla että ehditään näkee. On ainejärjestöaktiivi, puhuu työkseen. Ihan eri maata sosiaalisilta taidoilta mitä eksäni. Tulee kaikkien kanssa toimeen, sellainen joka on kiva viedä munkin kavereita näkemään eikä tarvitse pelätä että olisi siellä kuin tikku paskassa. Kuten eksäni oli. Hänellä on tosi samanlaisia kokemuksia suhteista kuten mullakin. Hänenkin entinen avovaimonsa on vaan ilmottanut että lähtee ja se on ollu siinä. Ei oo paljoo halunnut jutella. 

Silti kurkkua on kaksi viime päivää kuristanut. Ehkä siksi, että meen huomenna työhaastatteluun Helsinkiin. Tosi kiva paikka mihin on haastattelu, mutta Helsinki merkkaa sitä, että voin törmätä käytännössä missä vaan eksääni. Tai hänen uuteen tyttöystäväänsä. Helsinki merkkaa sitä, että se uusi jää tänne. Mietityttää, miten meidän käy. Kestetäänkö me sitä välimatkaa näin nopeasti? Kestetäänkö me sitä stressiä, mitä meidän molempien gradut ja työt aiheuttaa? Heitin kaverilleni ihan vitsillä viikkoa tai paria ennen tän uuden tapaamista, että mä varmaan vielä mun tuurilla löydän täältä miehen ja jään tänne enkä muuta Helsinkiin. Heh heh, saanko jonkun vuoden ennustajapalkinnon näillä taidoilla? 

Jollain tavalla kurkkua on kuristanut edelleen myös asioiden keskeneräisyys. Jollain tavalla mun suurin toive olisi tällä hetkellä, että saatais mun eksän kanssa asiat jotenkin selvitettyä. Koska hyvin todennäköisesti mä alan pian seurustella, ja ois ihan helvetin kiva, että asiat ois selvitetty ennen sitä. Toisaalta en tiedä onko tähän samaan soppaan hyvä idea alkaa sotkemaan mitään vanhaa. Itse en aio asiaa alkaa kaivelemaan, mutta jollain tavalla se helpottaisi. Ettei tarvitsisi pelätä Helsingissä minkä nurkan takaa ne pomppaa eteen. 

Kyllä mä viime päivinä oon myös miettinyt sitä, miten surullista se on, että asiat meni niiku ne sillon meni. Miksei osattu rakastaa toisiamme? Toisaalta, kummatkin siitä suhteesta koitti niin monta vuotta pyristellä irti onnistumatta siinä, että jossain vaiheessa tämä olis joka tapauksessa ollut edessä.