Haluaisin kysyä sinulta juuri nyt..

Miksi olit niin kylmä sairauksiani ja pahaa oloani kohtaan?

Miksi et tukenut minua ikinä minulle tärkeissä asioissa? 

Miksi et koskaan suunnitellut tulevaisuuttasi niin, että minunkin haaveeni voisivat toteutua? 

Miksi et ollut kiinnostunut hyvinvoinnistani?

Miksi et ikinä puolustanut mua ja koiria? 

Miksi sinulla meni niin usein hermot? 

Miksi teit minulle lopulta näin? 

Mikset ikinä sanonut, että riitän ja kelpaan juuri tällaisena kuin olen? 

Tajusitko, miten pahan olon käytökselläsi ja välinpitämättömyydelläsi minulle teit? 

 

Minä tallasin maanteitä pitkin.
Meren kuuntelin kuohujakin.
Minä vuoksesi salassa itkin.
Minä kaipasin takaisin.

Ei se raukaksi tee
sitä jos pyyhkäisee
kämmensyrjäänsä kyyneleen
silmänurkkaan kumman tiukkaan tarttuneen.

Sinä mahdoitko tuntea koskaan,
sitä sellaista ikävää,
joka lähtevän laukussa painaa.
Mitä tuntee se joka jää?