Kun erosta oli kulunut noin 3 viikkoa, kävin treffeillä erään T:n kanssa. T ei ollut suoraan sanottuna mun makuun ollenkaan, eikä meillä oikeen synkannut, mutta ihmisenä arvostan häntä yhä tänäkin päivänä tosi paljon. T nimittäin sanoi mulle: 

"mun entinen tyttöystävä on kyl tosi ihana ihminen, vaikka me ei olla oltukaan enää vuosiin tekemisissä toistemme kanssa."

Muistan, miten siinä hetkessä mietin, että tollaiset välit mä haluaisin, että mulle ja mun ex-kumppanille myös jäisi. Että toi on se, mihin mä pyrin. Että molemmat voitaisiin pystyä sanomaan toisistamme noin. Enkä mä mun eksää aluksi haukkunutkaan oikeastaan yhtään kenellekkään, vaikka paskalta olo tuntuikin. Kunnes toki kaikki valheet lopulta selvisi. Senkään jälkeen, en koskaan, ole sanonut treffeillä kenellekkään miehelle yhtäkään pahaa sanaa eksästäni. Kerron kyllä rehellisesti miksi erottiin jos se tulee puheeksi, mutta mulla ei ole tarvetta hakea sillä asialla sääliä tai korottaa itseäni häntä ylemmäksi. 

Kaverit usein tykkää puhua eksästäni todella pahasti. Vittu mikä kusipää, lopeta sen ajattelu on aika usein kuultu lause. Yleensä näissä tilanteissa mä sanon, että ei se oikeasti niin paha ihminen ole. En edes tiedä mikä tarve mun on sitä puolustella, mutta kuten tosi monelle oon sanonutkin: mä tiedän, että siellä sisällä on se herkkä ja tunteellinen ihminen kuitenkin, joka piilottaa oman epävarmuutensa, herkkyytensä ja pahan olonsa vihan ja kusipäisyyden taakse, koska ei uskalla näyttää omia aitoja tunteitaan ja epävarmuuttaan. Kaikesta huolimatta, mä en halua, että kukaan sitä haukkuu. Koska ne ei sitä tunne, ne ei voi tietää. Mä tunnen tai ainakin luulin tuntevani. Siks tuunkin tästä kaikesta sen käytöksestä tosi surulliseksi, koska tiedän, että on siellä sisällä muutakin. 

Kaiken tän jälkeen, tuntui ihan helvetin pahalta kuulla sen uudelta tyttöystävältä, että se on haukkunut mua kuulemma todella paljon ja koko ajan. Kaverit toki on sanoneet, että muista millä suodattimella sä tän kuulet, mutta kyllä mä uskon että se on ihan totta. Tuntui myös ihan helvetin pahalta, kun tajusin, että sen uusi tyttöystävä ja sen kaverit stalkkaa mua somessa. Tietäen, että eksäni on itse antanut niille musta just sellaisen kuvan ja käsityksen, että sitä saa haukkua vapaasti. 

Mutta haukkuminenkin kertoo musta puhtaasti ihan vain omasta epävarmuudesta. Tiedän, että haukkumalla ja syyttelemällä mua se saa omaa oloaan helpottumaan ja oikeutettua eroa ja tuntumaan pahat tekonsa "oikeilta". Oikeilta, koska mä olen niin henkisesti paha ihminen. Arvostuksen puutteesta mua kohtaan. Ja sen arvostuksen puutteen huomasi jo meidän seurustellessa. Mut sai aina jättää kakkoseksi, ei haitannut jos jotain unohti kertoa, kavereiden ja perheen kanssa menot oli tärkeämpiä ja lista ois loputon. 

Mä oon todennut, että jos joku mun tinderdeitti tai muu joskus sanoisi oikeasti pahoja asioita entisistä tyttöystävistään, ne lentäis aika nopeesti roskakoriin. Mä en sellaista kuuntelisi. Koska mä tiedän, että seuraavaks se oisin sit mä, josta noin puhuttaisiin. Vaikka sä oisit kuinka ihastunut, joku päivä se "todellisuus" tulee kuitenkin lopulta vastaan eikä puoliso enää ole se täydellisin, ihanin ja paras ihminen päällä maan. Ihan joka ikisessä suhteessa. 

Suoraan sanottuna en oo löytänyt sitä arvostusta uutta kumppaniakaan kohtaan sen enempää, joten en ole jotenkin osannut tästä uudesta suhteesta olla sillä tavalla mustasukkainen mitä voisin ehkä olla. Jollain tavalla ero olisi helpompi sietää, jos huomaisi, että ex-kumppanini on oikeasti löytänyt sen elämänsä rakkauden, jota osaa arvostaa. Ex-kumppanini on mulle muun muassa todennut, ettei ole uuden kumppaninsa kanssa hänen ulkonäkönsä takia ja sanonut ettei hänen juttujaan kannata uskoa, koska hän on epätasapainoinen. Siis what? Jos joku mies musta sanoisi noin, en kyllä jäis katselemaan minuuttia kauempaa. Siihen päälle ex-kumppanini on ladannut tinderin jo käytännössä asuessaan uuden tyttöystävänsä kanssa ja käynyt useampaan kertaan harrastamassa seksiä mun kanssa ja haikaillut muutenkin mun perään. Voiko kaiken tuon perusteella arvostaa kumppania? Mun mielestä ei voi. 

Sama arvostuksen puute meidän suhteessa näkyi: millon löytyi hot-or-not-profiilia, milloin löytyi keskusteluja muiden tyttöjen kanssa.. Ei se mua arvostanut ikinä. Mä olin itsestäänselvyys, jota sai kohdella miten vaa sattui huvittaa. Mutta ei mun ex-kumppania tästä voi syyttää. Ihan samoja piirteitä mussa itsessänikin oli. En osannut käyttäytyä arvostavasti ja ajatella miltä toisesta tuntuu kun sekoilen tyhmiä juttuja. Mutta sen takia mä haluankin nyt olla yksin: että sitä seuraavaa mä osaisin arvostaa ja kohdella alusta alkaen niin hyvin kuin mahdollista.